|
Haluamme nostaa esille yhdistyksemme jäseniä, heidän ammattitaitoaan ja kokemustaan ravintola-alalla, ja antaa näin ammattikunnallemme kasvot. Haastattelusarjamme "Yhdistyksemme mestarit esittäytyvät" kuudennessa ja tällä erää viimeisessä osassa pääsee ääneen keittiömestari Teija Vainiola. Teija Vainiola - keittiömestari ja tuotekehittäjä  Koen erittäin tärkeäksi uteliaisuuden alaa kohtaa. Eikä ole ollenkaan hullumpaa, että tätä alaa oppii parhaiten syömällä ja juomalla. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin matkustellessa ruokakulttuuri on useimmiten ykkösjuttu, joka ohjaa reissujen sisältöä ja matkakohteen valintaakin. Seuraavana edessä siintää Lissabon ja Pastel de nata. Miettiessäni mikä sai minut tälle alalle, tulee mieleen muisto varhaislapsuudesta: kalastelin voiveitsellä kultapossupankista kolikoita, jotka kiikutin viereiseen lähikauppaan. Kaupassa kippasin kolikot myymäläntädin kädelle ja toiveikkaana tiedustelin, josko ne riittäisivät juustosarven ostoon. Kotona äidin laittamaan ruokaan liittyy paljon maku-, tuoksu- ja äänimuistoja. Vanhasta Kenwoodin käsivatkaimesta nousi tietty tuoksu, kun sitä käytettiin. Myöhemmin hankitun yleiskoneen ääneen yhdistyy heti äidin herkullinen perunamuusi. Kotona tehtiin hyvin perinteistä kotiruokaa. Isän metsästäessä pöydässä oli usein myös hirvenlihaa. Lihasta ja perunasta se arkiruoka useimmiten koostui. Paljon syötiin myös puuroja ja vellejä siihen aikaan. Leipominen oli hyvin tavallista. Leivottiin sämpylöitä ja pullaa. Ruisleivän tekemistä pääsin jossain kohtaa opettelemaan myös mummoni Ilman kanssa. Mitään mestaria ei minusta siinä tullut, mutta arvokkaana muistona pidän Ilman neuvoja. Äitini leipoo vielä tänä päiväkin ruisleipää juuresta, joka on peräisin mummolta. Sysäyksen ravintola-alalle sain lopullisesti yhdeksännen luokan työharjoittelussa, jonka pääsin suorittamaan legendaarisessa Pispalan Pulterissa. Harjoittelun kautta pääsin tekemään Pulteriin viikonloppuhommia keittiöapulaisena. Tie vei ravintolakouluun ja valmistuin ravintolakokiksi vuonna 1991. Toisin kun koulun alkaessa sanottiin, silloin ei ollutkaan ilmoitustaulut täynnä työpaikkailmoituksia vastavalmistuneille, vaan valmistuin keskelle lamaa. Sain kuitenkin vakituisen kokin paikan heti koulusta päästyäni aiemmasta kesätyöpaikasta eli Ruutanan Shelliltä. Tämä oli aivan loistava paikka vastavalmistuneelle kokille. Siellä oppi paineensietokykyä; pääsi tekemään kaikkea mahdollista leipomisista kastikkeisiin, lounasruokiin, lihanleikkaamiseen ja oppi hahmottamaan sitä kokonaisuutta, mitä ravintolan keittiön pyörittäminen vaatii. Vuosien 1993–1997 välillä sain mahdollisuuden lähteä töihin Englantiin. Työskentelin kahdessa eri jaksossa maassa noin 2,5 vuotta. Työnkuvaan kuului tarjoilijana toimiminen vanhassa kartanohotellissa, jossa kaikki tarjoilu tapahtui vatitarjoiluna. Sieltä amerikkalaistyyliseen ravintolaan, jossa kokkailun ohella opettelin myös hieman baaripuolen asioita silloin kovasti muodissa olleen, Cocktail-elokuvastakin tutuksi tulleen flairingin muodossa. Viimeinen työpaikkani sijaitsi Nottinghamissa ja siellä pääsin korkeatasoiseen Sonny’s ravintolaan tittelillä comi chef. Pääasiassa vastasin alkuruokien sekä jälkiruokien valmistamisesta. Paljon uutta kokemusta tuolta tarttui mukaan kuten tuorepastan tekemistä mihin en ollut Suomessa vielä törmännyt. Gastronomisesti tiedot karttuivat ja kasvattavaa oli myös pärjätä ulkomailla itsekseen ja omaksua uusia kulttuureja. Suomeen palasin kesällä 1997. Englannissa ollessani mietin missä haluaisin kotiin palattuani työskennellä. Helsinki houkutti mahdollisuuksineen, mutta kotikaupunki Tampere tuntui kuitenkin reissujen jälkeen hyvältä vaihtoehdolta. Sinivuoren Saarasta olin lukenut artikkeleita ja minulle hän edusti esikuvaa naisyrittäjänä ravintola-alalla. Melko pian kotiinpaluun jälkeen pääsinkin kokiksi Tiiliholviin. Meillä oli hyvä tiimi ja Virtasen Hannun johdolla tuli opittua paljon. Pääsin tuolloin kilpailemistakin kokeilemaan Nuori Kokki -kilpailujen muodossa. Seuraava isompi muutos tuli matkaan vuonna 1999 kun siirryin töihin Fazer Amicalle. Kaipasin tuolloin muutosta ja perheen perustaminenkin siinsi haaveissa. Päivätyö tuntui hyvältä idealta, kun toiveissa oli lapsiakin. Amicalla vuosia vierähti 10, jona aikana sain kaksi lasta. Amicalla pääsin tekemään monenlaista toimenkuvaa, aina kokin työstä keittiömestarin, ravintolapäällikön ja ravintolapalvelujen suunnittelijan töihin. Pääsin myös osallistumaan erilaisiin koulutuksiin, jotka kehittivät ammattitaitoa. Toimipisteiden monipuolisuus oli myös rikkaus. Tuona aikana opiskelin työn ohella esimiehen erikoisammattitutkinnon sekä restonomin tutkinnon. Yrittäjyys oli ollut mielessä vuosia ja tein opinnäytetyönikin siihen liittyen. Haaveilin kahvilan perustamisesta. Valmistuin restonomiksi 2011 ja opintojen aikana tutustuin muun muassa Heikki Ahopeltoon. Heikin kautta työskentelin Armas-perheellä, jossa työnkuvaan kuului monenlaista; leipomisessta ja meijerihommista aina Armas pikaruokalan heppa-kebabeihin. Heikin kautta tuli eteen mahdollisuus yrittäjyyteen ja päädyimme perustamaan Armas catering oy:n vuonna 2012 yhdessä Ilkka Isotalon ja Christina Suomisen kanssa. Aluksi teimme juhlia Hämeenpuiston Pikkupalatsissa. Sitten tuli eteen tilaisuus aloittaa ravintoloitsijoina Tampereen Suomalaisella klubilla ja näin saimme myös tilat laajentaa catering-toimintaa myös muualle kuin Pikkupalatsiin. Siirryin tuolloin kokopäiväisesti Suomalaisen Klubin keittiötä pyörittämään. Heikki jäi toiminnasta pois alkuaikoina, mutta jatkoimme Christinan ja Ilkan kanssa aina vuoteen 2022 asti. Ilkan kanssa työskennellessä tuli omaankin osaamiseen hurjasti uutta. Christinan viiniosaaminen ja viinien yhdistäminen ruokaan jaksaa hämmästyttää edelleen. Noihin vuosiin mahtui kaksi muutakin ravintolaa eli Armas Kuppila sekä Arthouse Cafe Kehräsaari. Melkoinen korkeakoulu tuo yrittäjyys itselle oli, mutta olen iloinen, että se tuli koettua. Parhaita asioita tuosta ajanjaksosta olivat uuden oppiminen, monenlainen tekeminen, unohtumattomat juhlat ja se, että saimme olla mukana ihmisille merkityksellisissä tilaisuuksissa. Mahtavat ihmiset, joiden kanssa sai tehdä töitä ja asiakkaat, joille sai olla tarjoamassa hyvää ruokaa sekä elämyksiä. Haastavimpia aikoja oli koronan mukanaan tuomat vaikeudet. Vuonna 2022 Suomalaisella klubilla eteemme tuli tilanne, jolloin tiesimme yrittäjyyden päättyvän syksyllä. Oli pakko pysähtyä ja miettiä, mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi. Mietin, olisiko jotain muuta kuin ravintolakeittiö, jossa pystyisin osaamistani hyödyntämään. Ruoan ja kaiken siihen liittyvän koen omakseni, eli ihan täysin uutta alaa en harkinnut kuin hetken. Näin työpaikkailmoituksen, jossa haettiin tuotekehittäjää Saarioisille. Tuotekehitys oli ollut mielessä jo aiemmin ja se tuntui kiinnostavalta mahdollisuudelta. Onnistuin saamaan paikan ja klubi suljettiin meidän osaltamme elokuun lopussa. Saarioisilla aloitin 1.9.2022. Nyt parin vuoden kokemuksen jälkeen olen yhä innoissani tuotekehittäjän työn monipuolisuudesta sekä iloitsen mahtavasta työporukasta, johon olen päässyt mukaan. Pystyn hyödyntämään osaamistani. Motivaatiotani lisää se, että on paljon uutta opittavaa ja katse tulee pitää tulevaisuudessa miettien mitä kuluttajat haluavat kaupan hyllystä poimia mukaansa vuosien päästä. Arvostan osaavia kollegoita, joilla on jopa vuosikymmenien kokemus työstä ja nautin asiantuntijatehtävästä, jossa työnkuva on hyvin itsenäinen. Aloittelevia kokkeja kannustaisin olemaan aktiivisia ja haastamaan itseään. Pyrkikää näkemään erilaisia ravintoloita, toimintatapoja ja katsomaan myös mahdollisuuksia ulkomailla. Vaalikaa verkostoja, joita pystytte jo opiskeluaikana rakentamaan niin toisiinne kuin työnantajiinkin. Olkaa uteliaita ja testatkaa rajojanne. Pirkanmaan keittiömestariyhdistyksen kautta ollaan tehty monenlaisia juttuja porukalla. On arvokasta saada jakaa kokemuksia kollegoiden kanssa. Nostaisin siis muun ohella verkostoitumisen tärkeäksi voimavaraksi. Tulevaisuudelta toivon terveyttä ja sitä, että pystyn pitämään tasapainon sopivana työn ja vapaa-ajan välillä. Vapaa-ajallakin ruoka näyttelee isoa roolia: siitä tehdään ja nautitaan ystävien sekä perheen kesken. Kiitos Teijalle! Tämä oli tältä erää viimeinen minun toimittamani keittiömestarin haastattelu, mutta puhetta on ollut jo toisesta "tuotantokaudesta" tälle sarjalle...
Otathan meidät seurantaan myös Facebookissa (pirkanmaankeittiomestarit.fi) ja Instagramissa (chefs.pirkanmaa) - näin pysyt ajan tasalla yhdistyksen tapahtumista! Haastattelijana Anne Caspersson |
